Skip to main content

Tiedonhakijalle AMK

Esimerkkejä lähteiden merkitsemisestä lähdeluetteloon, soveltaen APA 6 -viittaustyyliä

Vilkka, H. 2006. Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi.

RT 1995. Rakennustietosäätiön ohjetiedosto 10-10387. Talonrakennushankkeen kulku. Rakennustietosäätiö.

Jos lähteessä on useita tekijöitä, mainitaan kaikki tekijät. Nimien väliin laitetaan pilkku, paitsi kahden viimeisen nimen välissä on &-merkki.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15., uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Tieteelliset lehtiartikkelit

Coulter, K. S. & Coulter, R. A. 2002. Determinants of trust in a service provider: the moderating role of length of relationship. The Journal of Service Marketing Vol. 16 No 1, 35–50.

Uusitalo-Malmivaara, L., Kankaanpää, P., Mäkinen, T., Raeluoto, T., Rauttu, K., Tarhala, V. & Lehto, J. E. 2012. Are special education students happy? Scandinavian Journal of Educational Research 56, 419–437.

Worthington, B. 2003. Change in an Estonian Resort. Contrasting Develop-ment Contexts. Annals of Tourism Research Vol. 30. No 2, 369–385. Viitattu 8.4.2015 http://dx.doi.org/10.1016/S0160-7383(02)00105-6.

Edellisessä esimerkissä käytetään doi.org-numerosarjaa, joka kertoo elektronisen aineiston pysyvän sijainnin verkossa (DOI = Digital Object Identifier). DOI-numerosarja on annettu tieteellisen artikkelin viitetiedoissa.

Toimitettujen teosten artikkelit (kokoomateosten artikkelit)

Anttila, K. 2011. Asiantuntijuuden kehittymisestä. Teoksessa J. Kaisto & J. O. Liimatainen (toim.) Asiantuntijaksi kasvun tukeminen korkeakoulussa. Ajatuk-sia urasta, asiantuntijuudesta ja opiskelun etenemisestä. Oulu: Oulun yliopis-to, 18–25.

Hujanen, J. 2003. Lukijasta tekijäksi? Verkkomedia ja vuorovaikutteisen journa-lismin mahdollisuus. Teoksessa T. Modinos & A. Suoninen (toim.) Merkillinen media. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 64–98.

Sanomalehti- ja ammattilehtiartikkelit

Kankare, M. 2011. Pelko nostaa ydinvoiman hintaa. Talouselämä 25.3.2011, 18.

Sullivan, J. 2009. Social Media and the Brand New Classroom. Food Service Europe & Middle East 6/2009, 46.

HUOM! Korvaa URL-osoitteet pysyvällä tunnuksella (DOI, Handle, URN) aina kun mahdollista.

Kirjoittajan mukaan, jos kirjoittaja on tiedossa:

Hannula, T. & Koivuranta, E. 2015. Esimiehen käsikirja työssä jaksamiseen. Konfliktit ja työhyvinvointi. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Sarja D. Muut julkaisut 1/2015. Viitattu 3.12.2015 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-083-5.

Karjalainen, M. 2015. Nämä kaksi ovat vaikeimmat. Turvapaikanhakijat ja opis-kelijat ratkoivat yhdessä kotouttamista. Talouselämä 3.12.2015. Viitattu 4.12.2015 http://www.talouselama.fi/uutiset/nama-kaksi-ovat-vaikeimmat-turvapaikanhakijat-ja-opiskelijat-ratkoivat-yhdessa-kotouttamista-6130315.

Lahti, L. 2014. Monikulttuurinen työelämä. Hyväksi ihmiselle, hyväksi bisnekselle. Helsinki: Talentum Media Oy. E-kirja. Viitattu 3.12.2015 https://luc.finna.fi/lapinamk/, Talentum verkkokirjahylly.

Julkaisun nimen mukaan, jos kirjoittaja ei ole tiedossa:

Alkoholiasiat ravintolassa 2014. Ohje 6/2014. Helsinki: Valvira. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Viitattu 19.9.2014 http://www.valvira.fi/files/ohjeet/Alkoholiasiat_ravintolassa.pdf. 

Huippuostajan työkirja 2013. Huippuostajat-ohjelma on innovatiivisen hankinnan asialla. Helsinki: Tekes. Viitattu 3.12.2015 www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/huippuostajan_tyokirja_2013.pdf.

Suomen virallinen tilasto: Majoitustilasto 2015. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 3.12.2015 http://www.stat.fi/til/matk/2015/09/matk_2015_09_2015-11-19_tie_001_fi.html.

WWW-sivun ylläpidosta vastaavan organisaation mukaan:

Lapin AMK 2015. Hyvinvointiapteekki. Viitattu 3.12.2015 http://www.lapinamk.fi/fi/Tyoelamalle/Kehittamisymparistot/Hyvinvointiapteekki.

Laaksamo, O.-M. 2014. Verkkoroolipelaaminen ja sosialisaatio. World of Warcraft -pelit osakulttuurisena toimintana sosialisaation näkökulmasta. Lapin yliopisto. Sosiaalityö. Pro gradu -tutkielma.

Rakennerahastolaki 29.12.2006/1401.

Sähköpostiviestit

Sähköpostiviestistä mainitaan lähettäjän sukunimi, etunimen ensimmäinen kirjain, vuosi, sähköpostiviestin otsikko, vastaanottaja ja ajankohta ja tulostusajankohta.

Tietäväinen, A. 2014. Opinnäytetyön esittämisestä. Sähköposti kalle.kehveli@lapinamk.fi 11.4.2014. Tulostettu 15.4.2014.

Suulliset lähteet

Haastatteluista, keskusteluista ja luennoista mainitaan henkilön sukunimi, etunimen ensimmäinen kirjain, vuosi, organisaatio, titteli/arvo/asema, haastattelu/keskustelu/luento, luennon otsikko ja ajankohta.

Viljanen, S. 2011. Digital Equipment Corporation Oy. Tuotantopäällikön haastattelu 12.4.2011.

DVD- tai videonauhoitteet

Ruudun hurma 1996. Videonauhoite. Toim. Ritva Leino. Ylen avoin yliopisto. TV1. Opetusohjelmat.

Elokuvat

Mies vailla menneisyyttä 2002. Elokuva. Ohjaus: Aki Kaurismäki. Tuotanto: Bavaria Film Pandora Filmproduktion & Pyramide Productions & Sputnik & Yleisradio (YLE).

Omat teokset

Munapään tarina 2005. Animaatio. Ohjaus: Tero Mäkelä. Tuotanto: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Tornio.

Esimerkkejä lähteiden merkitsemisestä tekstissä, soveltaen APA 6 -viittaustyyliä

Jos tekijöitä on yksi, viitteeseen kirjoitetaan tekijän sukunimi, teoksen ilmestymisvuosi ja sivunumerot. Jos viitataan saman teoksen useaan eri kohtaan, merkitään sivut rajaluvuin tai erotetaan toisistaan pilkulla. Rajakohtailmauksis-sa käytetään ajatusviivaa (–), joka kirjoitetaan kiinni sivunumeroiden molempiin ääripäihin.

(Hakala 2013, 43) tai

(Hakala 2013, 34–55, 68), jos viite koskee useaa sivua

Jos samalta tekijältä on käytetty työssä useita samalta vuodelta olevia lähteitä, ne erotetaan toisistaan merkitsemällä viitteeseen vuosiluvun jälkeen lähteiden nimen aakkosjärjestyksen mukaisesti a, b tai c jne.:

(Vilkka 2007b, 63)

Jos samassa viitteessä on käytetty saman tekijän eri vuosina ilmestyneitä teok-sia, merkitään se seuraavasti:

(Getz 2003, 100–105; 2007, 23; 2012, 33–45)

Kun tekijöitä on kaksi, merkitään molemmat tekijät viitteeseen, viitattiinpa lähteeseen ensimmäistä tai toista kertaa. Sukunimet erotetaan toisistaan &-merkillä, jonka molemmin puolin tulee välilyönti:

(Hirsjärvi & Hurme 2008, 55)

Kun tekijöitä on kolmesta viiteen, kirjoitetaan viitteeseen ensimmäistä kertaa viitattaessa kaikki sukunimet:

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2013, 21)

Myöhemmissä viittauksissa kirjoitetaan vain ensimmäinen sukunimi ja lyhenne ym.

Jos tekijöitä on kuusi tai enemmän, voidaan tätä merkintää käyttää jo en-simmäistä kertaa viitattaessa.

(Hirsjärvi ym. 2013, 35)

Lakien ja asetusten tekstiviitteessä mainitaan nimi, numero, vuosi, luku, pykälä ja momentti. Momentti merkitään, jos pykälässä on useampi kuin yksi momentti. Luku ja pykälä erotetaan toisistaan kaksoispisteellä sekä pykälä ja momentti pisteellä. Ennen pykälämerkkiä kirjoitetaan välilyönti.

(Rakennerahastolaki 272/2010 5:12.3 §)

Sähköisistä lähteistä merkitään tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi. Jos sähköisen julkaisun henkilötekijä ei ole tiedossa, merkitään lähteeksi julkaisun nimi ja vuosi. Tämä koskee esim. pdf-julkaisuja. Henkilötekijättömiin www-sivuihin viitataan ylläpidosta vastaavan organisaation nimellä. Sivunumerot merkitään vain, jos ne näkyvät dokumentissa. Sähköisten lähteiden tekstiviitteet eivät poikkea ulkoasultaan painettujen lähteiden tekstiviitteistä.

Viittaus sähköiseen julkaisuun, jonka henkilötekijät ovat tiedossa:

(Hannula & Koivuranta 2015, 12)

(Karjalainen 2015)

Viittaus sähköisen julkaisun nimellä, kun tekijöitä ei tiedetä:

(Alkoholiasiat ravintolassa 2014, 5)

(Huippuostajan työkirja 2013)

(Suomen virallinen tilasto: Majoitustilasto 2015)

Viittaus www-sivuun ylläpitäjäorganisaation nimellä, kun henkilötekijöitä ei tiedetä:

(Lapin AMK 2015)

E-kirjaan viitataan tekstissä kuten painettuun kirjaan.

(Lahti 2014, 33–42)

Sähköpostiviestin tekstiviitteessä mainitaan viestin lähettäjän sukunimi ja vuosi.

(Tietäväinen 2011)

Haastatteluista, keskusteluista ja luennoista mainitaan henkilön sukunimi ja vuosi.

(Viljanen 2011)

Lähteenä pitäisi aina käyttää ensisijaista, alkuperäistä lähdettä. Toissijaisen lähteen käyttö on kuitenkin joskus perusteltua. Viite toissijaisessa lähteessä alkuperäiseen lähteeseen voidaan merkitä seuraavilla tavoilla: Uusikylä (1994, 132) on todennut Callahaniin (1990) viitaten – –. (Vuorinen 1991, Silvosen 1992, 150 mukaan) Seuraavassa esimerkissä Poikeloiden artikkeli on toissijainen lähde, jossa kä-sitellään Kolbin alkuperäistä teosta: Poikelan ja Poikelan (2010, 25) mukaan Kolb (1984) pyrkii integroimaan työn, koulutuksen ja henkilökohtaisen kasvun holistiseksi näkemykseksi oppimisesta.

Kun viite kohdistuu vain yhden virkkeen tietoihin, viite merkitään virkkeen sisään ja virkkeen lopettava piste on vasta viitteen sulkumerkin jälkeen:

Tällaisia yhteen liitettyjä toimintoja pidetään keskustelunanalyysissa intersubjektiivisuuden perustavina rakennusaineksina (Heritage 1996, 249–252).

Samaan virkkeeseen voidaan sijoittaa useita erillisiä viitteitä. Viite merkitään välittömästi sen tiedon perään, johon viite kohdistuu:

Vaikka modaaliverbeistä käytetäänkin kielessä yleisimmin juuri voida-verbiä (Hakulinen & Sorjonen 1989, 76) ja vaikka neuvottelukeskuste-luissakin voisitko on Kangasharjun (1991, 107–112) tekemien havaintojen mukaan konventionaalistunut neuvottelijoiden käyttöön, on aineistoni työpaikan sisäisten rutiiniasioiden käsittelyssä voida-verbin runsas käyttö merkille pantavaa.

Kun viite kohdistuu useampaan kuin yhteen virkkeeseen, sulkumerkkiä edeltää piste. Sulkujen sisään merkitään loppuun piste ennen loppusulkumerkkiä.

Institutionaalisella keskustelulla tarkoitetaan sellaista keskustelupuhetta, jonka avulla puhujat suorittavat erityisiä institutionaalisia tehtäviä. Eri instituutioissa käydyt asiakkaiden ja ammattilaisten väliset keskustelut samoin kuin ammattilaisten keskinäiset puheetkin ovat institutionaalista keskustelua. (Peräkylä 1997, 177.)